Retroleffat: Toxic Avenger (1984) "B-elokuvien klassikko, jolta ei kannata odottaa laatua."

Oliko 80-luvulla kaikki paremmin? Ainakin kuntosalilla käytiin varsin vapaamielisissä merkeissä. Vuonna 1984 ilmestynyt The Toxic Avenger, suomenkieliseltä julkaisunimeltään pelkkä Toxic Avenger on saavuttanut laajan kulttisuosion. Se on yksi kulttiklassikkostudio Troma Entertainmentin suosituimmista elokuvista ja Toxic Avenger hahmon ympärille kehittyikin aikanaan poikkeuksellisen paljon oheistuotteita ottaen huomioon että kyseessä on B-luokan eli pienen budjetin elokuva. Katsoin elokuvan ilman sen kummempia ennakkokäsityksiä elokuvan sisällöstä ja kenties kyseessä onkin leffa johon olisi pitäny osata suhtautua B-leffana ennen sen katsomista tai leffaan ja sen viehätykseen olisi niin sanotusti pitänyt kasvaa sisään jo monta vuotta sitten. Lukijalle huomautettakoon siis, että ainakin allekirjoittaneen kirjoissa Toxic Avenger kuuluu siihen harvalukuiseen kerhoon elokuvia, jotka paranevat katselukokemusten lisääntyessä. Ymmärrän leffan legendaarisuusaspektin katsojalle, joka on nähnyt elokuvan pienenä, kenties leikkinyt Toxic Avenger -leluilla, lukenut franchisen ympärille luotua sarjakuvaa tai naureskellut leffan tarkoituksellisille puutteille monissa leffailloissa. Lähes 35 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen ja ensimmäisellä katselukerralla elokuvan loistavuutta on kuitenkin hieman hankalaa tavoittaa.

Toxic Avengerille voi antaa pisteet toimivasta joskin varsin yksinkertaisesta juonesta sekä selkeästä hahmoasettelusta. Harvan elokuvan pahikset ovat yhtä selkeästi pahoja kuin Toxic Avengerissa, jossa he esimerkiksi ajelevat vähemmistön edustajien ja lapsien päälle autolla vain saadakseen pisteitä kehittämässään ajantappopelissä. Itse elokuvan päähenkilö muuntautuu onnettomuuden myötä hontelosta ja hidasälyisestä fitnesskeskuksen siivoajasta hidasälyiseksi möykyksi, joka moppiaan heilutellen lakaisee Tromavillen katuja puhtaaksi pahiksista. Suuremman hyvän nimessä pahisten tappaminen on ilmeisestikin sallittua ja lööppi toisensa perään toitottaa monsterimiehen sankaruutta.

Elokuvan sankari pohdiskelee elämän tarkoitusta.
Myös elokuvan taistelukohtaukset ovat harvinaisen laadukasta katseltavaa B-luokan elokuvaksi. Niihin on selvästi panostettu ja koreografiat ovatkin keskimäärin parempaa tasoa kuin monissa tusina-actionpläjäyksissä. Siihenpä Toxic Avengerin meriitit mielestäni aika lailla kuitenkin jäävät ja kritiikkiä on pakko esittää esimerkiksi elokuvan luokattoman huonoista näyttelijäsuorituksista. Ymmärrän, että huono ja läpinäkyvä näytteleminen on yksi B-luokan elokuvien klassisimpia piirteitä, mutta omaan silmääni suurin osa roolisuorituksista vedetään totaalisen yli ja Tromavillen väestön toiminta vaikuttaa lähinnä huonolta harrastelijateatterilta. Huumoriarvoahan tämä toki elokuvaan tuo ja varmasti hahmot luokattoman huonoine puujalkavitseineen uppoavat monille B-luokan leffojen tyylistä syttyville.

Mielestäni Toxic Avenger tasapainoilee koko ajan hiuksenhienolla niin-huonoa-että-se-on-jo-hyvää vaiko pelkästään-huonoa -rajalla. Elokuvalla on hetkensä ja olen katsonut lukemattoman monta "komediaa", joita katsoessani en ole nauranut kertaakaan. Toxic Avengeria katsoessani nauroin ääneen useaan otteeseen ja se on mielestäni konkreettisin onnistuneen komedian merkki. Komiikka on taiteen lajeista vaikein ja harmillisen usein reaktioni vaihteli myötähäpeän, hämmennyksen ja eiii-itsekin-keksisin-hauskemman-jutun fiiliksen välillä. Lisäkritiikkiä aiheuttaa ainakin katsomassani leikkaamattomassa versiossa elokuvan montaasikohtaukset, joita oli useita. Ne eivät mielestäni sovi elokuvan kokonaisuuteen vaan tuntuvat irrallisilta osilta, joilla leffaa on saatu venytettyä kymmenisen minuuttia lisää.

Kaiken kaikkiaan elokuva on kulttisuosionsa ansainnut ja ymmärrän kyllä miksi monet siitä pitävät. Pelkästään elokuvallisilta ansioiltaan leffaa ei voi kuitenkaan vakavalla naamalla mestariteokseksi nimittää. Ensimmäisellä katsomiskerralla tuntemukset vaihtelevat muutamien naurunhetkien ja myötähäpeän välillä, joten lopputulema on varsin neutraali. Useamman katsomiskerran myötä, ja kulttielokuville tyypillisen pienen piirin keskinäisen hehkutuksen myötä katselukokemus kuitenkin parantunee B-luokan klassikkostatuksen ansaitsemalle tasolle.

Valmistaudu moniin vaivaannuttavan huonoihin näyttelijäsuorituksiin.

 

TL;DR

 

+ Yksinkertaiset hahmot ja juoni tekevät elokuvasta helppoa seurattavaa ja kevyttä viihdettä

+ Taistelukohtausten koreografiat ovat varsin toimivia

+ Elokuvan tahallisen huono huumori ja näyttelijätyö uppoaa ajoittain

- Osa näyttelijäsuorituksista ja kirjoituksesta on luokattoman huonoa

- Montaasikohtaukset eivät tuo juuri mitään lisäarvoa vaan vaikuttavat elokuvan pakolliselta pidentämiseltä

- Elokuvan tahallisen huono huumori on valitettavan usein ihan vaan huonoa huumoria. Huumorihan on toki makuasia.

 

50/100

Pekka's picture
Pekka

Music the great communicator, use two sticks to make it in the nature!